Olkaa huoleti, tuo linkki ei vie minnekkään...perverssiin.
Tarinan realistisuudesta
Minä en kyllä osaa kirjoittaa tällaisiin blogeihin. Minun olisi varmaan hyvä kertoa Kauniin kuoleman edistymisestä ja siitä mitä me ollaan tehty lähiaikoina, mutta ketä oikeesti kiinnostaa. En ole kovin hyvä kuvaamaan tapahtumia, jotka juuri tapahtuivat, koska jo pelkästään se, että ne ovat juuri tapahtuneet tekevät niiden kuvailemisesta...no, tylsää. NE JUURI TAPAHTUIVAT. Ja koska olen sairaanloisen egotistinen, en käytä aikaa mihinkään, mikä ei ole kivaa mulle(Vitsi vitsi, ei se vielä kovin sairaanloista ole). Seuraavaksi katkelma keskustelusta, jonka kävin tämän elokuvan ohjaajan, Minna Korhosen kanssa tätä blogisivustoa muodostettaessa.
MINNA
Sunkin pitää sitten kirjottaa siihen, jos me tää kerta pystytetään.
JAAKKO
Saako siihen kirjottaa ihan mitä vaan.
MINNA
Joo joo. Ihan mitä haluat. Voit kertoo vaikka isoäidistäs, jos haluat.
JAAKKO
Mun isoäiti on kuollut.
Minna nauraa räkäisesti. Jaakko itkee.
JAAKKO
Siinä on vaan se, että jos minä alan sitä kirjottaa niin siitä voi tulla välillä aika...sekopäistä.
MINNA
...Ai niin joo. No lähetä ne kirjotukset mulle niin minä katon ymmärtääkö niistä mitään. Tai jaksaako niitä lukea kukaan muu kuin sinä.
Minna juoksee tietokoneen ympäri ihan täysillä.
MINNA
Wuhaaaaaaa!!!!
Jaakko tuijottaa Minnaa hetken, joka kiipeää seinää pitkin kirjahyllyn päälle.
JAAKKO
Sitä on juotu taas kahvia.
MNNA
Miten ni?
END
Tästä elokuvastamme sanotaan jatkuvasti, että se voi olla joko tosi hyvä tai ihan paska. Sinänsä ne ajatukset, jotka elokuvaa hallitsevat, ovat monien mielestä mielenkiintoisia ja suurin osa pitää käsikirjoituksemme tarinastakin, mutta joku mättää. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tässä jokotaidottelussa on varmaankin kyse elokuvamme uskottavuudesta.
Joskus joku on sanonut tarinan kertomisesta, että pitäisi kertoa siitä, minkä tietää, tai että tarinan maailman pitäisi olla henkilökohtaisesti tuttu. Maailman realistisuus on sen muodostamissa yksityiskohdissa. Otetaan esimerkiksi vaikka Taru sormusten herrasta- elokuvat: Örkkien olemassa olon ostaa, koska heidän tarinan ulkopuolella oleva maailmansa tulee elokuvassa esille: Heillä on omanlaiset aseet, puhetyyli, alarotuja, tapoja jne. Heillä on historiaa. Eikä pelkästään tällä rodulla, vaan sen muodostavilla yksilöillä.
Tarinan maailman ja siellä elävien hahmojen historian esilletuonti hienovaraisella tavalla tekee tarinasta realistisemman. Tämän tiedon hyödyntäminen on luonnollisesti helpompaa, jos tarinansa sijoittaa siihen aikaan ja kulttuuriin, jossa on elänyt. Minulle tämänkaltaisessa lähestymistavassa on elementtejä, joita juuri tapahtuneen tapahtuman kuvaamisessakin on. Se on tylsää. Miksi kukaan haluaisi tarinan, jossa seikkaillaan samassa maailmassa, missä oikeastikin seikkailee?
Tiedän tiedän. Mielessäsi poukkoilee joukko tuohtuneita ajatuksia siitä, kuinka reaalimaailmastamme on mahdollista eristää joukko tapahtumia, joidenka yhteentuominen voi kertoa koskettavan tarinan. Näinhän se on, mutta johtuuko tämän tarinan koskettavuus maailmasta, johon se sijoittuu. Sanotaan, että maailmassa on vain rajallinen määrä tarinoita. Että jokainen tarina on jo kerrottu tai on yhdistelmä tällaisista tarinoista. Jos näin on, niin onko tarinan maailmalla lopulta mitään väliä tarinan koskettavuuden kannalta vai ajaako meitä itkuun, nauruun ja kaikkeen siltä väliltä jotkut eläimelliset vaistot, joita nämä tietyt tarinat käyttävät hyväkseen?
Voisiko minkä tahansa tarinan kertoa missä tahansa kontekstissa?
Pyrimme tekemään Kauniin kuoleman maailmasta mahdollisimman uskottavan. Seuraavaksi me käydään puhumassa lääkärille ja hoitajalle, jotka on erikoistunut elintensiirtotapahtumiin. Heiltä saadulla tiedolla tilkitään henkilökohtaisen tiedon puute ja rakennetaan maailma, joka vaikuttaa uskottavalta.
Ai niin. Kaikkien, jotka on tätä leffaa tekemässä, pitää sanoa minua nyt herra Sorjaksi. Ja lyödä sen jälkeen ihan täysillä litsarilla naamaan.
T: Jaakko ”Herra Sorja” Sorja
P.S
http://www.youtube.com/results?search_query=ronaldinho+free+kick+vs+england&aq=3
On PÄIVÄN SELVÄÄ, että se yritti tuota. Oodi jumalaiselle innoitukselle (ja 23 vuoden järkyttävän kovalle harjoittelulle).
PS. Sorja, korjasin muutamat kirjotusvirheet, nauroin dialogipätkälle ja en jaksanu keskittyä/lukea kunnolla loppuun. Hyviä ajatuksia kuitenkin! T.Minna "en juo tuotannon aikana kahvia" Korhonen
