Olkaa huoleti, tuo linkki ei vie minnekkään...perverssiin.
Tarinan realistisuudesta
Minä en kyllä osaa kirjoittaa tällaisiin blogeihin. Minun olisi varmaan hyvä kertoa Kauniin kuoleman edistymisestä ja siitä mitä me ollaan tehty lähiaikoina, mutta ketä oikeesti kiinnostaa. En ole kovin hyvä kuvaamaan tapahtumia, jotka juuri tapahtuivat, koska jo pelkästään se, että ne ovat juuri tapahtuneet tekevät niiden kuvailemisesta...no, tylsää. NE JUURI TAPAHTUIVAT. Ja koska olen sairaanloisen egotistinen, en käytä aikaa mihinkään, mikä ei ole kivaa mulle(Vitsi vitsi, ei se vielä kovin sairaanloista ole). Seuraavaksi katkelma keskustelusta, jonka kävin tämän elokuvan ohjaajan, Minna Korhosen kanssa tätä blogisivustoa muodostettaessa.
MINNA
Sunkin pitää sitten kirjottaa siihen, jos me tää kerta pystytetään.
JAAKKO
Saako siihen kirjottaa ihan mitä vaan.
MINNA
Joo joo. Ihan mitä haluat. Voit kertoo vaikka isoäidistäs, jos haluat.
JAAKKO
Mun isoäiti on kuollut.
Minna nauraa räkäisesti. Jaakko itkee.
JAAKKO
Siinä on vaan se, että jos minä alan sitä kirjottaa niin siitä voi tulla välillä aika...sekopäistä.
MINNA
...Ai niin joo. No lähetä ne kirjotukset mulle niin minä katon ymmärtääkö niistä mitään. Tai jaksaako niitä lukea kukaan muu kuin sinä.
Minna juoksee tietokoneen ympäri ihan täysillä.
MINNA
Wuhaaaaaaa!!!!
Jaakko tuijottaa Minnaa hetken, joka kiipeää seinää pitkin kirjahyllyn päälle.
JAAKKO
Sitä on juotu taas kahvia.
MNNA
Miten ni?
END
Tästä elokuvastamme sanotaan jatkuvasti, että se voi olla joko tosi hyvä tai ihan paska. Sinänsä ne ajatukset, jotka elokuvaa hallitsevat, ovat monien mielestä mielenkiintoisia ja suurin osa pitää käsikirjoituksemme tarinastakin, mutta joku mättää. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tässä jokotaidottelussa on varmaankin kyse elokuvamme uskottavuudesta.
Joskus joku on sanonut tarinan kertomisesta, että pitäisi kertoa siitä, minkä tietää, tai että tarinan maailman pitäisi olla henkilökohtaisesti tuttu. Maailman realistisuus on sen muodostamissa yksityiskohdissa. Otetaan esimerkiksi vaikka Taru sormusten herrasta- elokuvat: Örkkien olemassa olon ostaa, koska heidän tarinan ulkopuolella oleva maailmansa tulee elokuvassa esille: Heillä on omanlaiset aseet, puhetyyli, alarotuja, tapoja jne. Heillä on historiaa. Eikä pelkästään tällä rodulla, vaan sen muodostavilla yksilöillä.
Tarinan maailman ja siellä elävien hahmojen historian esilletuonti hienovaraisella tavalla tekee tarinasta realistisemman. Tämän tiedon hyödyntäminen on luonnollisesti helpompaa, jos tarinansa sijoittaa siihen aikaan ja kulttuuriin, jossa on elänyt. Minulle tämänkaltaisessa lähestymistavassa on elementtejä, joita juuri tapahtuneen tapahtuman kuvaamisessakin on. Se on tylsää. Miksi kukaan haluaisi tarinan, jossa seikkaillaan samassa maailmassa, missä oikeastikin seikkailee?
Tiedän tiedän. Mielessäsi poukkoilee joukko tuohtuneita ajatuksia siitä, kuinka reaalimaailmastamme on mahdollista eristää joukko tapahtumia, joidenka yhteentuominen voi kertoa koskettavan tarinan. Näinhän se on, mutta johtuuko tämän tarinan koskettavuus maailmasta, johon se sijoittuu. Sanotaan, että maailmassa on vain rajallinen määrä tarinoita. Että jokainen tarina on jo kerrottu tai on yhdistelmä tällaisista tarinoista. Jos näin on, niin onko tarinan maailmalla lopulta mitään väliä tarinan koskettavuuden kannalta vai ajaako meitä itkuun, nauruun ja kaikkeen siltä väliltä jotkut eläimelliset vaistot, joita nämä tietyt tarinat käyttävät hyväkseen?
Voisiko minkä tahansa tarinan kertoa missä tahansa kontekstissa?
Pyrimme tekemään Kauniin kuoleman maailmasta mahdollisimman uskottavan. Seuraavaksi me käydään puhumassa lääkärille ja hoitajalle, jotka on erikoistunut elintensiirtotapahtumiin. Heiltä saadulla tiedolla tilkitään henkilökohtaisen tiedon puute ja rakennetaan maailma, joka vaikuttaa uskottavalta.
Ai niin. Kaikkien, jotka on tätä leffaa tekemässä, pitää sanoa minua nyt herra Sorjaksi. Ja lyödä sen jälkeen ihan täysillä litsarilla naamaan.
T: Jaakko ”Herra Sorja” Sorja
P.S
http://www.youtube.com/results?search_query=ronaldinho+free+kick+vs+england&aq=3
On PÄIVÄN SELVÄÄ, että se yritti tuota. Oodi jumalaiselle innoitukselle (ja 23 vuoden järkyttävän kovalle harjoittelulle).
PS. Sorja, korjasin muutamat kirjotusvirheet, nauroin dialogipätkälle ja en jaksanu keskittyä/lukea kunnolla loppuun. Hyviä ajatuksia kuitenkin! T.Minna "en juo tuotannon aikana kahvia" Korhonen
"Minun olisi varmaan hyvä kertoa Kauniin kuoleman edistymisestä ja siitä mitä me ollaan tehty lähiaikoina, mutta ketä oikeesti kiinnostaa. En ole kovin hyvä kuvaamaan tapahtumia, jotka juuri tapahtuivat, koska jo pelkästään se, että ne ovat juuri tapahtuneet tekevät niiden kuvailemisesta...no, tylsää. NE JUURI TAPAHTUIVAT."
ReplyDelete- Mua esimerkiksi kiinnostaisi hyvinkin lukea mitä te puuhastelette keskenänne ja saada vähän vihiä siitä mihin pyritään ja millaisia keskusteluja on käyty. Näitä sitten pystyy peilaamaan lopputulokseen ja katsoa mitä sen pohjalta sitten käytännössä on tehty. Mun mielestä se ainakin on mielenkiintoista ja myös opettavaista.
Problematiikka, joka tuossa äsken tapahtuneiden tapahtumien kuvailemisen välttämisessä on, että silloinhan mistään ei koskaan kerrottaisi mitään.
Mä esimerkiksi en ole ollut teidän lokaatiokäynneillä, referenssikatselmuksissa tai tuotantopalavereissa, joten en mä tiedä yhtään mistä siellä on ollut puhe. Musta olisi mielenkiintoista ehkä kuulla. Jos tota soveltaisi uutisointii niin miksi kukaan kertoisi kenellekään ikinä mistään, koska juurihan se tapahtui.
Löytyy muuten sellainen katsojakunta ihmisiä, jotka eivät pysty seuraamaan tarinoita, jotka eivät sijoitu siihen maailmaan, jossa he elävät. Mulla on monia ystäviä, joita naurattaa X-files, True Blood, Pushing Daisies, DollHouse, LOTR jne. koska he eivät pääse sisään siihen maailmaan. Nämä ihmiset ovat osa täysin kykenemättömiä katsomaan mitään kauhu-, scifi-, tai yliluonnollisia elementtejä sisältäviä elokuvia/sarjoja.
Jos ajattelee, että tarinan voi kertoa missä tahansa kontekstissa (=maailmassa) ja ettei se vaikuta tarinan liikuttavuuteen, mutta samalla ajattelee, että reaalimaailma on tylsä (= vähemmän liikuttava), niin eikö silloin mielessään tuomitse yhden kontekstin huonommaksi kuin muut? Eikö tarinoilla silloin olisi olemassa jokin paras (= oikea) konteksti, koska on olemassa huonompi (= väärä) konteksti?
Mulla itse ei oikein ole asiaan mielipidettä, tai faktatietoa niin vaikea ehdottaa mitään, mutta eikö nuo kaksi ajatusta ole ristiriidassa?
<3: Iiro.
Moro Iiro!
ReplyDeleteMun haluttomuus puuttua asioihin, jotka juuri tapahtuivat, ulottuu näemmä näihin blogiteksteihinkin ja siitäpä syystä vatsaus tähän hyvin artikuloituun kommenttiin tapahtuu jokseenkin myöhäisessä ajankohdassa. MUTTA nyt se tapahtuu... Drummroll, please!
Joo erittäin hyviä ajatuksia kaikki tyynni. Kirjottelen näitä blogeja aina vähän niin kuin alitajunnasta. En juurikaan jää kiinni siihen, että yrittäisin selvittää, miten jokin asia oikeasti on. Uuden tiedon saaminen kun aina muuttaa mielipiteitäni. Olen siinäkin mielessä sieni... Olen tällä hetkellä sitä mieltä, että jos esim. premissi "Sokea kunnianhimo johtaa tuhoon" voidaan kommunikoida monenlaisten eri tarinoiden kautta, niin se mihin nämä tarinat sijoittaa toimii tarinan jatkeena. Toisin sanoen ympräristö voi hyvinkin auttaa katsojaa, sunkin mainitsemalla tavalla hyväksymään maiilman missä ollaan, mutta se ei varsinaisesti saa vaikuttaa itse tarinan sisältöön. Juoni on tietysti ihan toinen juttu, sillä se kulkee siinä maastossa, missä satutaan olemaan. Juoni ja tarina toimivat elokuvassa erottamattomasti yhdessä, mutta eri kerronnan tasoilla. Voi olla että seuraava blogi kirjoitus onkin näistä tasoista...
Kiitos kommentista. Sieni sai taas vähän vettä:)
T: Jaakko S.