FEEL FREE / Otsikko by Minna, teksti Herra Sorja

”Love them words, son”: Mentaalimasturbaatiota.

http://www.youtube.com/watch?v=J-_30HA7rec

Kauniin kuoleman uutta versiota elinsiirtokoordinaattorin konsultaation jälkeisessä kaamoksessa muotoillessani, olen huomannut, että kirjoittamiseen pitää suhtautua aivan eri tavalla, kun mitä olen siihen aikaisemmin suhtautunut. Olen aikaisemmin kirjoitusprosessin aikana katsonut tarinaa silmieni edessä kuin elokuvaa. Kuvat ovat tulvineet kompositioineen päivineen kolmannen silmäni eteen ja olen heti nähnyt joitakin mahdollisuuksia kuvalliseen toteutukseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen kirjoittamisen aikana saanut ajatuksia siitä, miten tarinaa voisi kertoa esim. kuvakokoja, valoa ja skarpin vaihdoksia hyväksi käyttämällä. Olen tullut siihen tulokseen, että niin hyvä ominaisuus kuin tämä onkin kuvaamista opiskelevalle, se on suorastaan turmiollista kirjoittamisprosessille.

Esimerkki tämän ajatuksen kommunikoimisesta.

Minna ja Jaakko seisovat rastitalon katolla kaukaisuuteen katsellen.

Jaakko
Tästä tulee paljon siistimpi kun koskaan aikasemmin. Mulle tulee tän pohjalta tosi hienoja kuvia mieleen…

Minna
Älä kattele niitä kuvia vaan kirjota sitä käsistä!

Jaakko
Eiku sinä et nyt ymmärrä. Nää on erilaisia kun mitä aikasemmin. Ne ei oo semmosia kuva kuvia vaan pelkkiä kuvia siitä todellisuudesta. Ymmärrätkö. Nyt mä en tee kuvasuunnitelmaa samalla kun mä kattelen näitä. Ne on tosi siistejä.

Minna hieroo naamaansa kaksin käsin ja pyörittää päätään.

Jaakko
Jos sä aijot hypätä tosta alas ni voitko oottaa sen aikaa että mä meen pois. Mä en halua murhasyytettä niskaani. Ja sitä paitsi sinä olet aivan liian kaunis kuolemaan.

Jaakko nauraa hulluna.

Jaakko
Huomasitko? Huomasitko? Kaunis kuolemaan... Kaunis kuolema. Melkein sama.

Jaakko nauraa liikaa.

Minna
Joo tosi hauska.

Jaakko
Kaunis kuolemaan…huh huh. Miten musta tuli näin hauska?

Minna tuhahtaa epätoivoisesti.

Minna
Kirjota tuo siihen blogiin.

Minna laahustaa lannistuneena pois.

END

Elokuvan kirjoittamisessa on kyse samasta asiasta kuin kaikessa muussakin luovassa kirjoittamisessa eli todellisuuden luomisesta. Koulussa opiskellessaan sitä tulee helposti hukuttua käsikirjoittamisen tekniseen suohon, missä opettajien ja suurten käsikirjoittajien haamut huutavat verbien perään ja yrittävät murhata sinut heti kun näkevät tekstissä yhdenkään adjektiivin. On hyvin tärkeää, että vaikka käsikirjoitus on nimellisesti ”vain suunnitelma” elokuvasta, sitä silti käsitellään luovana teoksena. Minä en ainakaan pysty motivoitumaan kirjoittamiseen millään muulla tavalla.

Sanojen käyttö on taiteenlaji jo itsessään. Vaikka kirjoittaisit vastausta maailman ärsyttävimmän kokeen maailman ärsyttävimpään kysymykseen, jossa pitää summata koko saamerin tenttikirja yhteen esseeseen (jotkut teistä tietävät, mitä tarkoitan…ja itkevät), ilmaiset itseäsi ja luot uutta eli teet taidetta. Tämä ajattelutapa tuhoutuu täydellisesti, jos on PAKKO pitäytyä pelkissä verbeissä, sillä tällaiset epäluonnolliset rajoitukset estävät meitä kommunikoimasta ajatuksiamme vapaalla tavalla. Älkää ymmärtäkö väärin. On selvää, että kirjoitetussa muodossa koetussa taiteessa verbi on mielenkiintoisempi kuin adjektiivi eikä käsikirjoittaminen ole edes proosaa. Siinä on omat tapansa ja rajoituksensa, mutta jollei siitä edes yritä tehdä mielenkiintoista itsenäisenä taideteoksena, miksi tuhlata aikaa sen kirjoittamiseen.

Itse asiassa, jos ja kun käsis on askel kohti sitä ”oikeaa” taideteosta, miksei ilmaisu saisi siinä olla vieläkin vapaampaa kuin muun tyylisessä kirjoittamisessa?

Toivottavasti joku saa jotain irti tästä maanisesta sekasotkusta. Tiedän, mitä yritin kommunikoida…kauniisti.

Olen tässä kirjoitellessani pistänyt ylös minua kirjoittamisessa auttavia ajatuksia. Tässä niistä joitakin:
Aloita. Kirjoita jotain. Vaikka nimesi.
Pistä itsesi oikeaan mielentilaan. Kuvittele mitä elokuvan maailmassa tapahtuu silloin kun sitä ei näytetä.
Katso elokuvan todellisuutta samalla lailla kuin katsoisit omaasi.
Pidä hauskaa mielikuvituksessasi. Siellä voi tehdä mitä vain.
Konkretisoi teemasi.
Kirjoita joka päivä.
Pidä huoli, että et polta itseäsi loppuun kirjoittamalla liian pitkään kerralla.
Opettele aloittamaan taukojen jälkeen.
Pidä mielessä, että kirjoittaminen on seikkailu.
Pysy liikkeessä niin mieleltäsi kuin ruumiiltasikin.

Rock the world with the BOOM!

http://www.youtube.com/watch?v=WqHQ_wWbG9Y


Jaakko Sorja