Mitä taide on? Interaktiivinen blogikirjoitus

Nyt kun meille on muodostunut tapa käsitellä tässä blogissa kaikenlaisia yksinkertaisia kysymyksiä niin teenpä kerrankin jotain tärkeää ja yritän vastata pienellä mielelläni yhteen kaikkein suurimmista.

Mitä taide on?

http://www.youtube.com/watch?v=t792FXXBBbg

Joku voisi väittää, ettei tähän kysymykseen ole vastausta. Hän sanoisi, että taide on jotain subjektiivista. Sitä ei voi määritellä kukaan muu kuin sen kokija. Kauneus on katsojan silmässä jne... Tai sitten voimme teorisoida taiteen olevan kaikkea sitä, mitä ihminen on luonut tähän maailmaan, mikä abstraktilla tasolla pitää pitkälti paikkaansakin, kunnes minä leikkaan paperirinkulan valkoisesta paperiarkista lukion kuvaamataidon tunnilla, länttään sen opettajan pöydälle ja huudan, ”Valmis!”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jonkinlainen määritelmä taitelle on: Jokaisella meistä on nupissa se nuppi, joka kääntyy joko TAIDETTA tai EI TAIDETTA asentoon katsoessamme jotain, minkä joku toinen on luonut. Esim.:
Veikkaan, että jos tämä kuva näytettäisiin 100 ihmiselle, jokainen heistä sanoisi tämän kuuluisan teoksen olevan taidetta.
http://www.arttoheartweb.com/images/Van_Gogh_Starry_Night.jpg
Mutta entäs tämä:
http://www.heidelbergcement.com/NR/rdonlyres/7BF4C1A8-AE68-4497-9F45-ED395F2D4041/0/vonAchtenPortrait28.jpg
Tai tämä:
http://www.adsneeze.com/media/2008/02/nissan-pathfinder-advert-1.jpg
Ja tietysti voimme vielä monimutkaistaa asiaa kysymyällä, onko valokuva maalauksesta valokuvataidetta?
Luulen, että moni ajattelee Beethovenin sinfoniaa kuunnellessaan hyötykäyttävänsä aikaansa taiteen parissa. Mutta entä, jos kuuntelet Johanna Tukiaisen parhaat- kokoelmaa? Nekin, jotka jostain lapsuutensa aiheuttamista traumoista johtuen kuuntelevat Tukiaisen maineikasta Lööppijulkkis-teosta mieluummin kuin Beethovenin 5. sinfoniaa myöntävät yleensä, että Beethoven on taidetta. Ja tuntevat pistoksen sielussaan puolustaessaan Tukiaista taiteilijana. Tuntuu siltä, että suuressa mittakaavassa meillä on kollektiivisena joukkona ainakin tiettyyn pisteeseen asti yhteneväinen käsitys siitä, mikä on taidetta ja mikä ei. Mutta kaikki tämä on jo liiankin selkeää, joten tehkäämme vaivalloinen, keskittymistä vaativa matka sille kuuluisalle määritelmien hautausmaalle, harmaalle alueelle.
Onko Pulp Fiction taidetta? Entä Resident Evil: Afterlife? Barry Lyndon nyt ainakin on, eikö niin, mutta miksi? Jonkunlainen käsitys taiteen määritelmästä on, mutta vaikuttaa siltä, että se on enemmänkin tunne kuin verbalisoitavissa oleva konkreettinen ajatus. Voisiko olla kuitenkin niin, että tämä tunne ei liitykään taiteen määritelmään, vaan ajatukseen siitä, mikä on mielestämme ns. ”hyvä” (Lisää esim. Pirzig:n kirjassa Zen and the Art of Motorcycle Maintenance: An Inquiry into Values). Tilannetta monimutkaistaa vielä entisestään se tosiasia, että taideteoksella on eri merkitys katsojalle ja sen tekijälle. Jos määrittelyä yritetään tehdä tekijän lähtökohdista, minkä tahansa teon, oli se sitten normaalia puhetta tai vaikka vain kävelemistä, voidaan sanoa olevan taidetta: Minä tuotan informaatiota ympäristööni jokaisella teollani oli se miten pieni tahansa. Jonkinlainen raja on vedettävä, jotta voimme erottaa termit TAIDE ja TOIMINTA toisistaan ja päästä lähemmäs arkikielessä sanalla ”taide” tarkoitettua oliota. Minusta vaikuttaa siltä, että se, onko teko taidetta vai ei, linkittyy vahvasti tekemisen aiheuttaneeseen motiiviin.
Nyt määrittelen taiteen niin absoluuttisesti kuin yksinäinen, subjektiivisessa kaikkeudessaan elävä objekti sen vain pystyy määrittelemään:
”Taide on jotain ihmisen tuottamaa, jolle sen tuottaja on antanut tarkoituksen muokaisen muodon kommunikoidakseen jotain teoksen kokijalle” – Jaakko Sorja
Kiitos, kiitos. Olette liian ystävllisiä. Pliis, lopettakaa. Minua alkaa hävettämään...
Vastaus kysymykseen ”Onko Kaunis kuolema taidetta?”, löytyy siis siitä onko tavoitteenamme kommunikoida jotain teoksen kokijalle.
No, tätä banaalia, teoreettistä höpötystä voisi jatkaa niin pitkään, että minullekin ehtisi kasvaa se yksi viiksikarva, josta olen niin kuuluisa tietyissä piireissä, joten jotta tämä kirjoittelu loppuisi johonkin niin käytän ns. ”katso, lentävä lehmä”- metodia ja lopetan suuremmalla aivovoimalla tuotettuun käsitykseen siitä, mitä taide tekijän kannalta katsottuna on.
“...the combination of holy sacrament, indian torture and sexual ecstacy...” -Austen Heller kirjassa The Fountainhead (Ayn Rand)

T: Jaakko S.